Kielletyt Leikit

Voi kiesus, tapasin tänään erään miehen, ihan harrastusteni merkeissä. Vietin hänen kanssaan kolme tuntia! Kun en vaan päässyt eroon. Tuli jotenkin sellainen olo, että hän halusikin vain tavata minua. Ounou ja minä en mitenkään halunut tavata häntä, en sillai! No, huokaisin syvään kun pääsin hänestä kunnialla eroon. Ei siinä mitään, ihan kiva, mutta…

Tulin kotiin ja laitoin Eevertille viestin, että mennäänkö kahville. Juu! Hän tuli tunnin päästä minua hakemaan ja kävimme kahvilla ja kaupassa. Meillä oli kivaa. Hänen kanssaan on niin välitöntä! Hän kohtelee aina minua niin hyvin ja minulle tulee hänen seurassaan hyvä mieli.

Samin kanssa minulla oli muuten tapaaminen viime viikolla ja teemme uutta työhommaa. Sam on hiukan laantunut, sillä ei ole enää niin hanakka minun perään, mikä helpottaa huomattavasti meidän töitä. Vaikka olikin hauska tilanne, kun vein häntä kahville varastosta, niin sanoin, että parempi vaan näyttäytyä julkisesti, ettei tuu puheita. Siihen hän tuumasi, ettei haittaa vaikka tulisi

Silti, odotan Herkkua! Ihan tavattomasti, sitä hetkeä kun pääsen hänen syliinsä ja aika pysähtyy…. Loppuviikosta hän palaa Suomeen ja sen jälkeen odotan, että sovimme tapaamisesta. Tiedän, että jotain kivaa on odotettavissa ja minusta on kivaa odottaa.

Vuosi on alkanut, ihan rauhallisesti. Tapasin Herkun ja meillä oli niin ihanaa. Hän oli varannut meille taas upean huoneen ja siellä me aika lailla tarkkaan viihdyimmekin. Toki kävimme syömässä ja minua huvitti, että vaikka menemme eri aikoihin, niin henkilökunta jo tuntee meidät. Minua oltiin vastassa ja ohjattiin pöytään. Silti olen aina todella varuillani niin, etten vaan herättäisi millään lailla huomiota. Keskityn olemaan huomaamaton ja se on minulle tosi vaikeata, koska mieluusti juttelen aina kaikille. Meillä oli siis ihanaa ja taas hän toi minulle lahjoja… hitto, vaikka en ollut joulustakaan vielä toipunut. Juttelimme kaikkea ja paljon siitä miten ihana suhde meillä on. Kuinka me vaan rakastamme ja ikävöimme. Silti kumpikin tietää, että koskaan me emme voisi olla yhdessä.

Jo pelkästään käytännön syistä, mutta muutenkin. En kykenisi elämään sellaista elämää mihin hän on tottunut. Olemme niin eri maailmoista. Meillä on yhteinen maailma vain se, kun olemme yhdessä niin että kaikki muu jää ulkopuolelle. Nyt hän on reissussa ja tapaamme, kun hän palaa… Missä, se jää nähtäväksi.

Silti, hän on luvannut järjestää minulle loman ensi kuussa, jolloin olemme kolme yötä yhdessä ja sitä odotan innolla. Ihanaa, sillä tiedän sen olevan taas jotain todella ihanaa.

Vennin tapasin työn merkeissä myös. Tällä kertaa vain nopeasti halasimme. En voinut muuta, sillä hän niin ärsytti minua. Oikein itsekkin hämmästyin, kuinka kaikki ihastus väliltämme oli kadonnut. Näin hänet ihan toisin silmin ja huomasin, että näin hänessä tosi ärsyttäviä piirteitä. Kaikki alkoi oikeastaan jos silloin ennen joulua, kun hän tuli tapaamiseemme myöhässä. Kun sanoin siitä ja hän alkoi moittia keliä! Samassa kelissähän minäkin olin ajannut ja silti olin ajoissa. Koko tapaamisemme ei ollut oikein mistään kotoisin. Niinpä tälläkin kertaa. Huomautin hänelle yhdestä asiasta, josta hän oikein kivahti takaisin… Olin ihan hämmästynyt! Hoidin kuitenkin osuuteni ihan hyvin ja lähdin nopeasti kotiin. Kävin vain hyvästelemässä hänet ja halasin. Jälkeen päin en juurikaan ole hänestä kuullut kuin pari hätästä viestiä, kun hänellä on aina niin kiire.

Oikeastaan olen helpottunut, sillä voin keskittyä nyt Herkkuun. Eevertti on ollut myös aika vaisu. Voi olla, että minä olen niin väsynyt, etten jaksa olla oma hehkeä itseni Vaan eipä haittaa. Tarvitsen omaa aikaa, sillä vaikka olenkin aika kovassa vedossa, niin aina ei jaksa mennä.

Joulu on lasten juhla. Niinpä vietin sen lasten kanssa. Kiltisti kotona ja muutenkin siivolla. No, kävin Eevertin kanssa joulukahvilla ja sitten… sain sähköisen postikortin vanhalta rakastajaltani, jonka kanssa huseerasimme lähes 30v sitten. Kortissa luki Elämäni rakkaudelle… Voi kuinka lutuista. Laitoin hänelle viestin ja kiitin siitä. Hän vastasi, että saako soittaa ja lupasin. Niin hän sitten soitti. Se ei ollut mikään ensimmäinen soitto….

Aikoinaan meillä oli kiihkeä suhde. Olin juuri mennyt naimisiin ensimmäisen mieheni kanssa, joka asui muualla ja näimme siis harvoin. Niinpä minulla syntyi suhde tämän Peterin kanssa. Hänelläkin oli suhde jo toisen kanssa, mutta silti me vaan tapailimme. Olimme niin nuoria. Sittemmin tiemme erosivat. Hän yritti pitää vielä yhteyttä, mutta pyysin häntä lopettamaan siinä vaiheessa kun menin uusiin naimisiin. Loppui sitten niin tykkänään, että vasta ihan viime aikoina löysimme toisemme uudestaan. Suhdetta ei ole syntynyt, sillä emme ole edes tavanneet. Asumme kaukana toisistamme, mutta hän soittelee aina välillä…

Näin, kaikkea sattuu! Tänään soitti Herkku! Olin toki saanut häneltä jo jouluna viestiä ja olin avannut hänen lahjansa minulle. Uskomaton mies! Lahja oli, sanoisko ylenpalttinen! Se hämmensi minua ja en tiennyt kuinka olla. Kenellekkään en voi siitä kuitenkaan kertoa, koska suhteemme on niin salainen. Ilmoitin hänelle, siitä kiittäessäni, että kunhan ollaan nokatusten, sanon muutaman valitun sanan jos kykenen.

Tapaamme vasta ensi vuoden puolella. Vaan siksi hän soittikin, että kertoi milloi voimme tavata. Nyt voin vaan laskea päiviä, että pääsen hänen syliinsä, sillä sinne minulla on kaipuu…

Saimme järjestettyä Herkun kanssa tapaamisen! Upeeta! Kun hän soitti ja kertoi ikäväänsä, huomasin miten minullakin oli ikävä. Aina ennen kun tapasimme, juttelimme ensin ja vasta pikkuhiljaa lämpenimme. Nyt on aina niin, että heti voin mennä hänen kaulaansa ja suudella. Sitten onkin jo vuorossa suuren ikävän poisto. Vietämme siis lähes koko yhdessä olomme sängyssä. Juttelemme ja rakastelemme.  Puemme päälle kun käymme syömässä ja riisuudumme heti kun palaamme. Se on nautittavaa.

Olemme muutamana viime kerralla puhuneet rakastamisesta. Minusta se on ollut pelottavaa, mutta kyllä se on totta. Hän on kertonut rakastavansa minua, minä en ole ottanut häntä tosissaan, mutta se on totta? Kyllä, kyllä minäkin rakastan häntä. Minulla ei ole niin hyvä ollut olla kenenkään kanssa. Hän kohtelee minua niin hyvin ja minun on vaikea kuvitella, että hän tekisi minulle jotain pahaa tai loukkaisi minua. Silti asennoidun niin, että mikään ei ole pysyvää. Jonain päivänä se loppuu, niin kuin kaikki muukin on loppunut.

Nautin kuitenkin tavattomasti, joka hetkestä, jonka saan hänen kanssaan viettää!

Minulla on kuitenkin vapaus elää omaa elämääni. Niinpä olin Eevertin kanssa jouluostoksilla. Viime viikolla tapasin työmaallani Johanneksen ja sovimme kahville menosta. Voin tapailla ketä haluan, mutta iholle pääsee vain Herkku.

Noniin, tapasin Vennin! Olin ihan fiiliksissä kun ajelin kohtauspaikaan. Hän halusi minut hiukan aiemmin vielä paikalle, että saadaan olla kauemmin yhdessä. Ilmoitin, kun lähdin kotoa. Kun olin sovitussa paikassa, hän ilmoitti, että oottaisin 10min. Odotin. Odotin 20min ja sitten olin jo vakaasti sitä mieltä, että nyt lähden! Silloin hän tuli. Sanoin suoraan, mitä mieltä olen odottamisesta… Ei siis mikään kiva alku.

No, kun pääsimme huoneeseen, oli jo eri ääni kellossa, sillä osaahan hän olla niin kiva ja minä lepyn nopeasti. Menimme sänkyyn melkein suoraa päätä. Se oli kivaa, mutta tajusin siinä samassa, ettei läheskään niin ihanaa kuin Herkun kanssa. Sitten lähdimme kaupungille hoitamaan hänen työasioitaan, mikä ei välttämättä ollut kovin helppoa, sillä minuahan ei voi olla olemassa, ei hänen naisystävänään, koska hän on varattu. Silti tutustuin aika moneen. Kävimme syömässäkin välillä. Se oli aika jännää, että maksoi kaiken! Siitä olin jotenkin otettu, sillä olen jotenkin kuvitellut hänen olevan pihin sorttinen. Ei juo itse ollenkaan, mutta osti minulle oluet. Aika lailla olin kuitenkin yksin. Onneksi osaan olla, niin se ei sinänsä haitannut, ainakaan paljoa.

Vietimme ekan yhteisen yön, saman peiton alla, mutta vain nukkuen! Minusta se oli käsittämätöntä! Rakastelimme siis vain kaksi kertaa ja toinen kerta niistäkin meni pikkasen ohi. Olin todella yllättynyt! Siis, jos olin Herkun kanssa tottunut siihen, että rakastellaan koko ajan, niin nyt sitten ei. Vaan, minua se ei ollenkaan häirinnyt. Oikeastaan oli helpotus, sillä kaiken aikaa ajattelin, että tämä oli tässä. Me voimme olla hyviä kavereita, mutta ei muuta. Vennin ja minun väliltä puuttuu se tärkeä tunne, mikä on Herkun ja minun välillä. Kun pääsin kotiin, laitoin viestin Herkulle, kuinka hitonmoinen ikävä minulla on ja se oli niin totta. Haluan olla vain Herkun kanssa!

Tykkään Vennistä,  mutta silti, en sillai kuin Herkusta. Luulin toista, mutta olin väärässä!

On ihan pakko kertoo Pavelista. Olen tuntenut hänet noin parisen vuotta ja heti kun tapasimme eka kerran, ei liene ihme, mutta työasioissa, niin kumpikin huomasi toisessa jotain… Vaihtelimme postia, ja sellaista kivaa erottista flirttiä se oli kaiken aikaa. Tapasimme työn merkeissä ja silloinkin oli kaikkea ilmassa. Vaan koskaan ei kuitenkaan mitään, sillä hän on varattu. Yllätyskö? No, ei, mutta erittäin hyvä.

Minua on sanottu seksuaaliseksi ihmiseksi, jopa naiset. Minusta se on jotenkin hämmentävää, että miten se näkyy? Ymmärrän toki, että pidän erotiikasta, tarvitsen säännöllistä rakastelua, mutta miten se on aistittavissa? Olen aina ollut varsin halukas, vaikka olenkin tarkkaan valinnut seuralaiseni. Nuorempana se oli sitä, että olin pitkiä aikoja ilman, koska en juurikaan saanut ketään haluamaani. Nyt kun olen kypsässä keski-iässä, saan melkein kaiken. En ymmärrä sitäkään.

Tapasin vanhan tutun kaupungilla, johon olin erittäin lätkässä n. 20v sitten. Hän oli edelleen yhtä komea, mutta mitä hän sanoi? Sen, kuinka kaunis olen, että kuinka vain paranen vaikka tulee ikää lisää. Se oli todella hämmentävää, enkä osanut sanoa oikein mitään. Omasta mielestäni en ollut mikään järin kaunis, sillä olin Herkun jäljiltä, vanhat meikitki naamassa… Ehkä vaan hehkuin edellistä yötä!

Mutta, Pavel… Hän kertoi minulle eronneensa! Hänestä tuli heti vaarallinen! Huh, onneksi hän asuu eri kaupungissa. Vaan nykytekniikan mukaan, yhteys on helppoa. Hän kertoi, kuinka on kiihottunut ja hoitaa paineensa ajattelemalla minua… Todella, upeeta!

En vaan osaa sulattaa, että olen niin monen kohde! Se tekee minusta melkoisen pöhkön, kun suurin osa on kuitenkin niin ihania ja käy niin, että tilaisuus tekee varkaan…

On ollut aivan mahtavaa. Herkku yritti virittää minulle ohjelmaa, mutta sanoin, etten tarvitse mitään muuta kuin hänet. Siinä on ohjelmaa kerrakseen. Silti hän aluksi ehdotti matkaa ja sitten, että olisin mennyt hänen mökilleen. En suostunut kumpaankaan. Olen moraaliton narttu, mutta minulla on omat sääntöni. Tapasimme siis vanhassa paikassamme ja hän vastaanotti minut kylpytakissa ja oli uskomattoman komean näköinen! Siinä ei kauan aikaa vitkasteltu kun olimme sängyssä ja jumaliste et oli ihanaa. Vetäsimme kuusi varvia, ennen kuin menimme syömään. Sen jälkeen jatkoimme ja sekosin laskuissa. Kun nukahdimme, heräsimme aamuyöstä ja vielä pari kertaa. Ihan uskomatonta, miten sitä heti yhdesta suudelmasta oli heti valmis, aina uudestaan ja uudestaan! Mitään vastaavaa en ole ennen kokenut! Siis kenenkään muun kanssa ja siksi olen niin koukussa häneen ja hän minuun.

Ei voi olla väärin, kun en halua häntä arkeeni vaan juhlahetkiin. Hän saa pitää vaimonsa ja uskon, että hänenkin elämä on ihan parasta, kun saa seksiä, jota ei saa enää vaimoltaan. Minä voin erittäin mieluusti antaa ja saada. Siis, jos haluu saada on pakko antaa

Herkku soitti minulle tässä ja puhuimme ensi viikosta, sillä hän haluaa järjestää minulle jotain ! Jee, ihan kivaa, mutta arkailen silti, koska en halua näyttäytyä hänen kanssaan julkisesti. Hän ottaa liikaa riskejä sen suhteen. Silti, odotan kyllä kuumeisesti ensi viikkoa.

Venni ilmoitti, että kaikki on ok eli huone on varattu meidän tulevalle tapaamiselle! Aika jännää… Muuten hän on oma kiireinen ittensä eikä juuri viestejä vaihtele, saati soittele. Toisaalta ihan hyvä, sillä en ehkä tykkäisi, jos minussa roikuttaisiin.

Eevert taas antoi minulle lahjan. Itse asiassa minä annoin ensin hänelle, sillä sellainen sopiva lahja vaan sattui niin sopivasti kohille. Annoin sen, koska arvostan ystävyyttämme niin. Uskon, että hänkin lahjoi minua ihan samasta syystä.

Samin kanssa tehtiin töitä ja kaksin me ne hoidettiin. Annoin hänellekin lahjan, sillä hänellä oli ollut synttärit. Lisäksi halasin. Jälkeen päin harmittelin, miten jäi sellainen haikea mieli, kun saimme työt päätökseen. Oli niin ilo tehdä töitä hänen kanssaan, sillä olen niitä naisia, jotka osaavat arvostaa herrasmiehiä. Hän kohteli minua niin upeasti, auttoi aina takin päälle ja ikinä ei mennyt ovesta ensin. Kun hän sitten viittasi siihen, että on jo vanha pieru, niin salaa nauroin sisäänpäin, että tietäspä vaan, että minulla on Herkku ja hän on paljon vanhempi.

Ikä ei ole este, jos on nuorekas mieli ja muuten viriili Enkä ole itsekkään enää mikään nuori tyttönen, vaikka Sam siihen viitasikin. Olen pannut merkille, että minua vanhemmat miehet ovat niitä, jotka omaavat vanhan ajan hyvät tavat, ja minua nuoremmat taas voivat olla ihan hyväkäytöksisiä, mutta harvemmin niitä, jotka huomioivat naista. On siis vähän samanlaista kuin olisi naisystävän kanssa liikkeellä.

Olihan viikko. Siis kaikke mahollista oli ja nyt huilaan, valmistaudun tulevaisuuten, mistä ei ikinä tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Pienenä yhteenvetona siis, että Herkun kanssa oli niin ihana tapaaminen ja viestejä ollaan vaihdettu. Rakastan hänen huumoriaan, mikä ei koskaan petä. Uskallan laukoa hänelle ihan mitä sattuu ja se on hyvä, sillä olisi niin kurjaa, jos minun pitäisi vahtia sanomisiani.

Vennin kanssa on muutama viesti vaihdettu ja ootellaan tapaamista… Ounou!

Sen sijaan tein töitä Samin kanssa ja se oli todella kivaa. Kaksi iltaa meni hänen kanssaan. Kaiken huipuksi huomasin, että hän on mustasukkainen minusta Siis aika uskomatonta, mutta minua se huvitti. Porukassa oli muitakin miehiä, joiden kanssa jouduin työskentelemään, niin omi minut sitten loppuillasta. Jotenkin minua hiukan hämmensi, sillä äkkiä lähtee jutut liikkeelle… Kun jälkeen päin laitoin hänelle sähköpostia ens viikon hommista, ehotti, että pärjäisimme ihan kaksistaan, jot sillee!

Nyt kuitenkin vietän viikonloppua ihan ilman miehiä!

Eilen aamuna viestittelin Vennin kanssa ja illalla hukuin Herkun syliin! Ei tehnyt edes vaikeaa. Herkku oli kultainen. Odotti minua ja piti niin tavattoman hyvänä ja minulla oli hyvä olla. Silti tunsin psitoksen sydämessäni, sillä Venni vilahti mielessäni aina välillä.

Herkku oli taas kaikkea. Kysyi mistä tykkään eniten…hah, niinkuin ei tietäisi, että koko paketista. Siitä kun halailemme, suutelemme, juttelemme, rakastelemme, siitä kun hän herättää minut syvästä unesta tullessaan minuun, voih! Voisin kuvitella viettäväni öitä hänen kanssaan vaikka kuin, sillä olin aamulla niin virkeä

Emme sopineet seuraavaa tapaamista, sillä jätin hänen huolekseen keksiä seuraavan paikan, missä ja miten. Odotan, että hän sitten ilmoittaa…